Tervetuloa lukemaan ajatuksiani työstäni opettajana. Muista laittaa palautetta ja lisätä somessa.

Opettajasta oppikirjailijaksi

Uusia haasteita

 

Alkuvuodesta 2016 sain houkuttelevan tarjouksen. Työkaveri oli jutellut Tampereen Treduka -messuilla Tabletkoulun edustajan kanssa. Tabletkoululla ei tuolloin ollut materiaalia yläkoulun kemiaan tai fysiikkaan. Tapaaminen messuilla johti siihen, että työkaverini pyydettiin oppikirjailijaksi. Materiaalia on kurja työstää yksin, joten projektin ympärille piti kerätä kirjailijatiimi. Alussa projektissamme oli kolme opettajaa meidän koulusta ja kaksi muista kaupungeista. Matkan varrella yksi karsiutui joukosta, joten lopullinen kirjailimäärä on ensimmäisen kirjan osalta 4.

Uudenlaisia työskentelytapoja

Maantieteellisistä eroista johtuen jouduimme alusta pitäen työskentelemään suurimmaksi osaksi etänä. Tämä oli minulle uudenlainen kokemus, mutta näin jälkikäteen sanottuna oikein toimiva ratkaisu. Kirjailijatiimi siis kokoontui tasaisin väliajoin tiimin vetäjän johdolla Google Hangoutsia apuna käyttäen. Hangoutsissa on helppo jakaa oman ruudun näkymä, joten työskentely yhteistoiminnallisesti onnistuu helposti. En ole kokeillut vastaavia palveluja muilta firmoilta, mutta ainakin tästä jäi hyvin positiivinen kokemus.

Toinen uusi työskentelyalusta oli tietenkin Tabletkoulun oma sivusto. Tämä toimii mainiosti ja on helppo ottaa käyttöön. Systeemi on vähän samanlainen kun esimerkiksi WordPressin kirjoitusnäkymä, joka helpotti ainakin itseäni. Kaiken kaikkiaan työskentely koulun ulkopuolella on yllättävän virkistävää.

Työmäärä pääsi yllättämään

Olen usein viime vuoden aikana ajatellut, että maksullisten oppikirjojen aika on ohitse ja tulevaisuudessa kaikki materiaali on ilmaista ja netistä vapaasti ladattavissa. Olen myös kirjoittanut aiheesta pari vuotta takaperin. Lainaan tässä nyt muutaman lauseen kyseisestä postauksesta.

”Oppikirjattomuus haastaa opettajan. Opettaja joutuu itse pureskelemaan kaiken tietämyksensä oppilaille sopivaan muotoon.”

Tätä olen harrastanut paljon ja tulen varmasti harrastamaan myös tulevaisuudessa. Luulin aidosti, että työstämäni materiaali olisi laadukasta. Ehkä se tietyllä mittapuulla onkin, mutta tämän kirjaprojektin myötä olen huomannut, että parhaan pedagogisen tuloksen saavuttamiseksi materiaalia täytyy työstää tai pyöritellä todella paljon. Lisäksi kirjailiryhmässä toimiessa joutuu aivan eritavalla perustelemaan omia ratkaisujaan. Yksin tehdessä soraääniä ei juuri kuulu.

Sähköinen materiaali on paljon muutakin kun sähköinen oppikirja! (Pixabay, CC0)

Sähköinen materiaali on paljon muutakin kun sähköinen oppikirja! (Pixabay, CC0)

Itse harrastan usein sitä, että jaan isomman aiheen pienemmiksi kokonaisuuksi ja jaan ne oppilaille. Oppilaiden tehtävänä on etsiä tietoa omasta aiheestaan. Lopuksi kootaan tuotokset yhteen, muokataan ja tehdään niihin muutoksia. Tämä onnistuu nykyään mainiosti esimerkiksi Padletin avulla

Tämä on edelleen varsin käyttökelpoinen tapa toimia. Olen usein viime aikoina pohtinut, missä vaiheessa oppilaille tulisi opettaa kriittistä suhtautumista netistä löytyvään tietoon. Paras olisi, jos tämä olisi läsnä koko oppilaan opiskelu-uran ajan, mutta valitettavan usein tähän ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Lisäksi Wikipedian rooli korostuu liikaa oppilaiden tuotoksissa. Wikipedia on yläkoululaiselle äärimmäisen huono lähde ainakin fysiikassa ja kemiassa. Jokatapauksessa oppilas tarvitsee jonkun luotettavan materiaalin, oli se sitten opettajan itse kehittämä tai kustantamon tuottama.

Opettajalla pitää olla valinnanvapaus

Opettajan tehtävä on opettaa tai oikeammin ohjata oppimaan. Ketään ei voida pakottaan luomaan omaa oppimateriaalia. Koulun pitäisi antaa opettajalle mahdollisuus käyttää parhaaksi katsomiaan materiaaleja ja työtapoja. Pelottavan useassa koulussa tai jopa kunnassa toimitaan siten, että kaikki tietyn aineen opettajat tilaavat saman kirjasarjan kirjat. Toki tässä varmasti jokunen euro säästetään, mutta samalla opettajan luovuus kärsii. Tämän lisäksi edellä mainittu toimintatapa heikentää todellista pedagogista keskustelua, kun kaikki seuraavat ainoastaan tietyn oppikirjailijatiimin visiota. Opetus ja koulu kehittyvät ainoastaan aidolla ja hyvässä hengessä käydyllä keskustelulla, jossa kaikille toimijoille annetaan vapaus toteuttaa itseään.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole teilata opettajien omia tai yhteisesti tuotettuja materiaaleja. Tämä on ehdottoman oikea tapa toimia ja varmasti tavoiteltava asia. Tämä kirjailuprojekti on kuitenkin näyttänyt minulle, että oppimateriaalin tuottaminen ei ole aivan niin yksinkertaista, kuin aiemmin olen ajatellut. Muutenkin kaikki koulun ulkopuoliset projektit ovat aina positiivisia kokemuksia, sillä asioita tulee tarkasteltua normaalista poikkeavasta vinkkelistä.

Nyt eletään kiireisiä aikoja, sillä pian on käsillä maailman parhaan ja laadukkaimman seiskaluokan kemian kirjan julkaisu!

Oikein mukavaa lukuvuotta niin vanhoille, kuin uusillekkin lukijoille!