Tervetuloa lukemaan ajatuksiani työstäni opettajana. Muista laittaa palautetta ja lisätä somessa.

Mitä peleistä voi oppia?

Gabriel Gagne CC BY-SA 4.0

Ei mitään, vastaisi moni aikuinen, joka joutuu katselemaan lasten tai nuorten videopelejä. Koulussakin oppilaat istuvat välituntisin kännykkä kädessä ja pelaavat. Videopelaaminen mainitaan usein hyödyttömänä ajantappajana, jolla ei ole mitään positiivista annettavaa. Onko asia tosiaan näin, vai voisiko pelit myös opettaa jotakin lasten maailmasta?

Selkeät tavoitteet kannustavat eteenpäin

Moni peli vangitsee pelaajansa, koska siinä on selkeä tavoite, jota kohti pyrkiä. Tavoitteet on jaettu pieniin välitavoitteisiin, joiden suorittaminen tuntuu merkitykselliseltä. Useissa peleissä kilpaillaan nykyään toisiaan vastaan ja parhaaksi nouseminen vaatii paljon työtä. Pelit on suunniteltu siten, että onnistumisen kokemuksia tulee jo pelin alkumetreillä.

Opetustyöntekijöillä olisi paljon opittavaa pelien kehittelijöiltä. Eikö olisi hienoa, jos oppilaat saisivat joka oppitunti onnistumisen kokemuksia samalla tavalla kuin pelaamissaan peleissä? Kuinka hienolta opettajasta tuntuisi, jos oppilas suhtautuisi intohimoisesti opiskeltavaan asiaan ja tavoittelisi sitä parhaan kykynsä mukaan? Uskallan väittää, että tuomalla oppitunteihin pelien elementtejä, oppilaiden motivaatio nousee merkittävästi. Näiden asioiden ei tarvitse olla suuria! Pelkästään pienet välitavoitteet ja niiden arvostaminen nostaa oppilaiden motivaatiota merkittävästi. Toki, ennen kun pelillisiä teemoja voi hyödyntää omassa opetustyössään tulee opettajan tutustua siihen, miten pelit toimivat. Kehotankin kaikkia kokeilemaan pelejä avoimin mielin.

Ilman vuorovaikutustaitoja ei pärjää

Tiimipeli.

Tiimipeli.

Perinteinen kuva videopelien pelaajasta on epäsosiaalinen nuori mies, joka ei pelaamiseltaan ehdi huolehtia hygieniastaan. Tämä on ehkä pitänyt paikkansa 30 vuotta sitten, jolloin netti ei ollut luomassa sosiaalista ympäristöä pelien ympärille. Nykyään kamppailut käydään verkossa toisten ihmisten kanssa. Moni yllättyisi siitä, kuinka hyvin koulussa laiskasti opiskeleva oppilas pärjää ryhmänjohtajana. Itse olen pelannut 10 vuotta massiivista monen pelaajan verkkoroolipeliä, World of Warcraftia. Pelin tavoitteellisimmassa muodossa tavoitellaan 20 ihmisen yhteistyönä erilaisten vastustajien voittamista. Jokaisella 20 ihmisellä on erittäin tarkasti rajattu rooli ja ilman täydellistä yhteen pelaamista hommasta ei tule mitään. Kokeilkaapa itse saada 20 ihmistä työskentelemään saumattomasti yhdessä. Hommaa hankaloittaa vielä monesti se, että pelaajat ovat eri puolilta maapalloa. Yhteinen kieli on siis englanti. Kannattaisiko tätä käyttää hyödyksi esimerkiksi kielten opiskelussa?

Tunti päivässä Counter Strikea on liikaa

Harvoin vanhemmat kieltävät lapsiaan harrastamasta jalkapalloa tai shakkia. Kalastaminenkin on monen mielestä tervehenkistä toimintaa. Jos lapsi haluaa kirjoittaa tarinoita tietokoneella, harva vanhempi on estämässä. Miksi sitten tavoitteellinen pelaaminen koetaan niin suureksi pahaksi, että sen harjoitteluun ei kannusteta. Väitän, että pelien pelaaminen on harrastuksena hyödyllisempi, kuin moni muu niin kutsuttu normaali harrastus.

Dota 2 pelin turnaus Seattlessa (Jakob Wells, CC BY 2.0)

Dota 2 pelin turnaus Seattlessa (Jakob Wells, CC BY 2.0)

Termi elektronin urheilu kuulostaa monen korvassa pelleilyltä ja pienen piirin puuhastelulta. Totuus on kuitenkin aivan toinen, sillä esimerkiksi League of Legends -pelin mailmanmestaruuskilpailua seurasi viime vuonna 27 miljoonaa katsojaa. Tämä on enemmän kuin Baseballin game seveniä, eli sarjan ratkaisuottelua, seuranneiden ihmisten lukumäärä. Suomessakin ollaan pikku hiljaa herätty lajin suosioon ja esimerkiksi Yle lähettää jo useita elektronisen urheilun lähetyksiä vuodessa.

Jos aiheeseen haluaa tutustua enemmän, niin tässä veikkauksen tuottama keskusteluohjelma aiheesta.

Suomen elektronisen urheilun liitto

Ilmiö nimeltään Pokémon Go

Jos joku on välttynyt ilmiötä, niin tässä lyhyt briiffaus. Pokémon on japanilainen tuotesarja, joka pitää sisällään valtavan määrän erilaisia tuotteita. Löytyy elokuvaa, leffaa, sarjakuvaa ja sitten niitä pelejä. Uusin Pokémon peli on kännykällä tai tabletilla pelattava Pokémon Go. Pelissä hyödynnetään lisättyä todellisuutta, joka istuttaa pokemonit pelaajien ympäröivään maailmaan. Perusidea on siis se, että kännykkää paikantaa pelaajan ja opastaa tämän Pokémonien luokse. Pelin edetessä pelaaja ja hänen Pokémoninsa kehittyvät ja jossain vaiheessa voi ruveta ottamaan matsia muiden ihmispelaajien kanssa.

Pokémon Go pelaajan silmin ( iphonedigital, CC BY-SA 2.0)

Pokémon Go pelaajan silmin.

Tunnen monia ihmisiä jotka ovat kävelleet viikossa kymmeniä kilometrejä metsästäen Pokémoneja. Peliin on hurahtanut kaiken ikäiset ihmiset kokoon tai sukupuoleen katsomatta. Raflaavasti voikin todeta, että Pokémon Go teki sen mitä koulut ja kansanterveyslaitos ovat vuosia yrittäneet: Sai ihmiset liikkumaan.

Elektroninen urheilu opetettavana aineena

Viime vuonna uutisoitiin, että Porvoossa sijaitseva ammattikoulu Practicum on ottanut  ensimmäisenä kouluna suomessa elektronisen urheilun valinnaisaineisiinsa. Samanlaisia uutisia kantautuu muualtakin maailmaa, sillä esimerkiksi norjainen Garnes Vidaregåande Skole on ottanut elektronisen urheilun opetussuunnitelmaansa. Itse opetan valinnaisaineena shakkia, enkä näki mitään estettä sille, ettenkö voisi pitää myös elektroniseen urheiluun keskittyvän kurssin. Olisi erittäin mukavaa yhdistää oma rakas harrastus omaan opetustyöhön!