Tervetuloa lukemaan ajatuksiani työstäni opettajana. Muista laittaa palautetta ja lisätä somessa.

Fiilikset ensimmäisen matikan kurssin jälkeen: Tämä todella toimii!

Fiilikset ensimmäisen matikan kurssin jälkeen: Tämä todella toimii! post image

Varovaiset odotukset ylittyivät reilusti

 

Ensimmäisen kurssin jälkeen on hyvä tilinpäätöksen hetki. Ryhmässäni on 20 oppilasta. Joulutodistuksessa ryhmän keskiarvo oli 7,25.  Nyt kevään ensimmäisen kokeen keskiarvo 7,86. Positiivista on se, että jos numerot annettaisiin nyt, niin kokeen ja pienempien testien perusteella 17/20 nousisi arvosana joulusta. Kolmella oppilaalla arvosana pysyisi samana kuin jouluna. Nyt etenemme kevään toisessa kurssissa ja pienempien testien perusteella uskallan varovaisesti ennustaa jopa hieman parempia tuloksia kuin edellisessä isossa kokeessa.

Työskentely tunnilla ansaitsee myös kiitosta. Lähes kaikki oppilaani työskentelevät huomattavasti paremmin, kuin syksyllä. Tuntuu, että muutama oppilas on innostunut tosissaan matikasta. Tämä on johtanut siihen, että koealueen tehtävät on laskettu muutamassa viikossa. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajalla on oltava valmiina lisätehtäviä, jotka tarjoavat oppilaille tarpeeksi haastetta. Käyttämämme kirjasarja on Laskutaito, joka mielestäni ei tarjoa tarpeeksi haasteita parhaimmille oppilaille. Onneksi on kuitenkin avoinoppikirja.fi, josta löytyy paljon vaativampia tehtäviä. Olen myös kannustanut math.fi -sivuston käyttöön ja nämä reippaat laskijat saavatkin tehdä ylimääräisiä tehtäviä sieltä.

Työkaverini myös heitti ilmoille mielenkiintoisen idean, jossa nopeasti etenevät oppilaat voisivat tarkastaa hitaampien ratkaisuja. Kokeilinkin tätä yhdellä tunnilla ja se vaikutti erittäin hyvältä idealta. Oppilaat kokivat tarkastamisen kunniatehtäväkseen ja paneutuivat siihen suurella mielenkiinnolla. Samalla paljastui myös muutama oppilas jonka ratkaisuissa oli huimasti parantamisen varaa. Vertaisarviointia parhaimmillaan!

 Videot eivät ota tuulta alleen.

Useista kehotuksista huolimatta oppilaat eivät ole kovinkaan innostuneita opetusvideoiden katselusta. Syitä tähän varmasti on monia. Asia koetaan liian helpoksi tai se on helppo opiskella itse kirjasta. En ole lähtenyt mitenkään vaatimaan videoiden katselua. Jokainen opiskelkoon sillä tavalla, joka itselle tuntuu parhaimmalta. Uskon, että jos oppilaat laskisivat yksin, videotkin voisivat olla suuremmassa suosiossa. Nyt pienissä ryhmissä oppimisprosessi tapahtuu yhdessä ryhmän muiden jäsenien kanssa. Jos joku ei ymmärrä, muut auttavat. Opelta kysely on vähentynyt huomattavasti alkuajoista.

Kaikki matematiikan opetusvideot eivät myöskään ole hyviä. Osa videoista on tylsästi toteutettu ja yksitoikkoisesti toteutettu, eikä sitä oppilaat (eikä opettaja) jaksa katsoa. Olemmekin koulun matikistien kanssa pohtineet omien videoiden tekemistä niihin aiheisiin, joihin ne mielestämme sopivat. Perinteisten luennointivideoiden sijaan olisi tarkoitus kehitellä jotain erilaista ja hauskaa. Syksyllä näemme, kuinka aktiivinen kesä on ollut videoiden osalta.

Arviointia on syytä kehittää

Perinteisesti yhteen kurssiin kuuluu yksi iso, samaan aikaan, suoritettava koe ja mahdollisesti pienempi testi. Olen tullut ehdottomasti siihen tulokseen, että tämä ei anna läheskään täydellistä kuvaa oppilaan matemaattisesta osaamisesta. Monelle oppilaalle kokeen suorittaminen on jännittävä tilanne, joka voi helposti johtaa alisuoriutumiseen. Tuntuu todella oudolta, että lukion suorittaminen perustuu hyvin pitkälti ylioppilaskirjoituksiin. Kuinkahan monta opiskelijaa on epäonnistunut kirjoituksissa ja saanut selvästi omaa tasoaan heikomman arvosanan? Toki tämän tyyppinen suurien kokonaisuuksien hallinta on tärkeää, mutta tuntuu jotenkin hyvin epäreilulta, että yhden kokeen perusteella mitataan monen vuoden työ.

Tällä hetkellä itselläni on käytössä ison kokeen lisäksi kahden kappaleen välein suoritettava pienempi testi. Yhteen kurssiin näitä testejä mahtuu 5-6 kappaletta. Arvioinnissa olen laittanut näiden testien painoarvoksi yhteensä saman verran kuin ison kokeen. Meillä on koulussa ollut tapana, että kaikki oppilaat suorittavat saman kokeen samaan aikaan. Tässä on paljon hyviä puolia, mutta myös lukuisia ongelmia. Ensimmäisenä tulee mieleen oppilaat, jotka pystyisivät opiskelemaan huomattavasti ripeämmällä tahdilla vaadittavat oppisisällöt. Toinen ongelma on mielestäni eri opettajien näkemys eri asioiden tärkeydestä. Totuushan joka tapauksessa on se, että opettaja joutuu aina tekemään kompromisseja painottaessaan erilaisia asioita. Mietinkin vakavasti haluanko ensi vuonna enää lähteä mukaan näihin yhteisiin kokeisiin

Haluaisin myös kehittää arviointia monipuolisemmaksi. Miten tämä nykyinen malli esimerkiksi arvio oppilaan yhteistyö-, esiintymis tai vuorovaikutustaitoja? Lisäksi erilaiset TVT -taidot eivät näy tällä hetkellä arvionnissa millään tavalla. Nämä ovat kuitenkin sellaisia taitoja, mitä oppilas tulee tulevaisuudessa tarvitsemaan. Mahdollisuuksia arvioinnin kehittämiseen on paljon. Tarvitaan vaan uskallusta ja kokeilunhalua hypätä ulos tutuista ja turvallisista rutiineista. Välillä joku asia ei toimi, mutta niinhän se aina on. Maailma ei kehity, ellei olla valmiita ottamaan riskejä.

Yhteistyö opettajien kesken on todella suuri voimavara

Juttelin erään kollegan kanssa välituntivalvonnan aikana koulumme matikistien yhteistyöstä. Kollegallani on huomattavasti pitempi kokemus erilaisista kouluista kuin minulla, joten vertailupintaa löytyy rutkasti. Hän oli sitä mieltä, että ei ole missään muualla tavannut saman kaltaista yhteisöllisyyttä. Tämä hätkähdytti itseäni, sillä minulla ei ole kokemusta oikeastaan mistään muusta koulusta. Olisi erittäin surullista olla työyhteisössä, missä kukaan ei tee yhteistyötä toisten kanssa ja varjelee visusti omia opetusmateriaaleja ja ideoitaan.

Kun lähdimme joulun jälkeen muuttamaan ja kehittämään matematiikan opetusta, mukaan lähti kolme opettajaa. Tällä hetkellä lukumäärä on kasvanut kuuteen. Tämän kokoisella poppoolla on valtava voimavara verrattuna yksinäisiin puurtajiin! Yhteistyö ylittyy myös yli ainerajojen. Todella hieno juttu!

Aikaisemmista tunnelmista voit lukea tästä ja tästä.

Lähteet:

Otsikon kuva

7 comments… add one
  • Hienoa työtä!
    Minäkin olen pyrkinyt viemään omaa opetustani tuohon suuntaan.
    Mielestäni se sopii hyvin myös äidinkielen kielioppiasioiden opiskeluun.
    Haasteena on löytää / tuottaa tarpeeksi sopivantasoista lisämateriaalia.

    Olen onnekas, koska koulussamme äidinkielen opettajat etenevät kukin omaan tahtiinsa ja tekevät itse kokeensa. Ainoa poikkeus on yhdeksännen luokan valtakunnallinen koe. Minusta on ensiaarvoisen tärkeää, että saamme suunnitella ja painottaa opetusta omien mieltymystemme mukaan. Samassa tahdissa eteneminen tuntuisi jopa ahdistavalta.

    Minä teetän oppilaillani paljon erilaisia kirjallisia töitä ja pieniä ryhmätöitä, joista oppilaat keräävät suorituspisteitä. Pyrin tällä saamaan oppilaat arvostamaan työntekoa. Näistä lukuisista pienemmistä töistä koostuu yksi arvosana. Olen huomannut sen erittäin motivoivaksi. Oppilaat voivat seurata pistesaaliinsa kertymistä ja ottaa vastuun omasta opiskelustaan. Kielioppikokeita lukukaudessa on yleensä vain yksi, arvioitavia isompia kirjoitelmia ehkä myös yksi tai kaksi. Oppilaat tietävät, että arvioin heitä jatkuvasti, joten kukaan ei voi tuudittautua ajatukseen, että he voisivat koemenestyksellä kompensoida laiskottelunsa. Jos oppilas saisi esim, kielioppikokeesta täyden kympin, mutta ei vaivautuisi tekemään yhtään kirjallista ns. plussatyötä, hän saisi todistukseen arvosanaksi enintään seiskan. Systeemi on siis sekä kannustava että oikeudenmukainen. Suosittelen sen käyttöönottoa myös muissa oppiaineissa.

    Reply
    • Kiitos kommentista!

      Allerkirjoitan samassa tahdissa etenemisen ahdistavuuden. Se tuntuu jotenkin hyvin vanhakantaiselta. Mulla on fysiikassa ja kemiassa käytössä kokeen lisäksi paljon muitakin arvosteltavia juttuja. Viimeksi tehtiin energiaan liittyviä haastatteluita. Pieni osa oppilaista suhtautui työhön melko huonosti, mikä sitten näkyi numerossa. Järkytys olikin suuri kun sillä olikin oikeasti merkitystä arvosanan kannalta. Osa hyvistä oppilaista on tottunut lusmuilemaan oppitunneilla, koska kokeista saa helposti hyviä arvosanoja.

      Reply
  • Go Petteri!

    Mielenkiintoinen postaus, mainioita ideoita, loistavia ajatuksia. Eikä ensimmäistä kertaa.

    Reply
    • Kiitos!

      Reply
  • Hei!

    Annapa vähän lisäinfoa. Onko kyseessä lukion vai perusasteen matematiikan kurssi? Pitkän vai lyhyen matematiikan kurssi? Mistä opiskelijat ovat videoita katsoneet – opetusTV? Jos opiskelijat eivät ole katsoneet videoita, kuinka he ovat valmistautuneet edellisenä iltana seuraavan päivän tuntiin. Eikö videoiden katsominen ole tärkeää juuri sen vuoksi, että opiskelija saa informaatiota useamman aistin avulla? Oletko edelleen vaatinut esimerkiksi tiivistetyn teoriaosuuden kirjoittamista vihkoon?

    Hienoa että kokeilu on onnistunut. Rohkeasti vain jatkamaan kokeilua 🙂
    t. Tuomo Iltanen

    Reply
    • Hei!

      Kiitos kommentista! Kyseessä on yläkoulun seiskaluokkalaiset. Mulla on omilla sivuillani linkit math.fi -sivustoon, mistä löytyy jokaisen aihealueen kohdalla videoita. Kysyin OpetusTV:stä, saanko upottaa heidän videoitaan omille sivuilleni. Tämä ei kuitenkaan ainakaan kaikkien videoiden kohdalla ole kuulemma mahdollista. Jokainenhan etenee oppitunneillani täysin omaa tahtia, joten kyseessä ei ole täysiverinen flipped learning. Tällä hetkellä tuntuu, että oppilaat oppivat nimenomaan kirjan ja ryhmässä käytävän keskustelun pohjalta. Tämähän ei sinänsä ole mitenkään huono juttu, joten en lähde mitenkään vaatimaan videoiden katselua.

      Tiivistelmiä on edelleen kirjoitettu vihkoon. Olen kyllä pikku hiljaa kääntymässä siihen tulokseen, että tästä ei ainakaan kaikille ole hyötyä. Toisaalta jos tätä vaatimusta ei ole, oppilas ei välttämättä lue aluksi ollenkaan teoriaa. Asia vaatii lisää pohdintaa!

      Reply

Leave a Comment